Kauralastut

Tässä on nyt nämä ihanat muumikortit mitkä ostin keskiviikkona. Varsinkin nuo resepikortit on ihania. Vielä on ostamatta Haisuli, Myy ja Nipsu kortit. Ei kyllä varmaan mene kovin kauan kun olen nekin ostanut. Tänään tuli leivottua kauralastuja. Ne on todella helppo tehdä ja eikä mene kuin muutama hassu minuutti kun ne on valmiita. Itse en tosin niitä syönyt kun on tämä laihduttaminen meneillään. Kyllä vaikeeta teki etten olisi yhtä syönyt, mutta sain pidettyä itseni kurissa ja tyydyin vain haistelemaan ihanaa keksin tuoksua. Meni keksit parempiin suihin. Tytötkin sai pienet muruset ja oli hyvää.

Kauralastut

100g sulatettua margariinia
1.5 dl sokeria
3 dl kaurahiutaleita
1 rkl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 kanamuna
( 1-2 mantelilikööriä ) halutessa

sekoita ainekset keskenään ja anna taikinan kiinteytyä 10 min.
Paista 200 asteessa n. 8 minuuttia.

Voikukkia ja muumikortteja

Tänään piti hoitaa monta asiaa ja päätin ottaa osan tytöistä mukaan. Ja eikun menoksi. Nämä rattaat on aivan loistava keksintö. Varsinkin näitten pienten koirien kanssa. Pääsee hyvin menemään isommankin porukan kanssa. Ja ne tykkäävät olla niissä todella paljon. Kotonakin kiipeevät sinne nukkumaan jos mahdollista. Kun tytöt oli pakattu niin eikun menoksi. Matkalla oli niin ihanan näköinen voikukka paljous että oli pakko pysähtyä ottamaan muutama kuva.




Näimme myös naakan. Mitä piti hetkeksi aikaa jäädä ihmettelemään.

Käytiin taas kirpputorilla ihastelemassa kaikkea kivaa. Mutta maltoin olla ostamatta mitään. Vaan päätin pitää kiinni listastani ja ostaa vain kaiken tarpeellisen. Mutta täytyy myöntää että lipsuin listastani kun näin uusia ihania muumikortteja. Oli pakko ihan pikkusen venyttää kukkaroa että sai niistä muutaman. Mutta muuten sain pidettyä ostokset vain niissä pakollisissa. Täytyykin ihan taputtaa itseensä selkään siitä hyvästä. Kun pääsimme kotiin oli tytöt väsyneitä. Ja Willow meni ja kömpi mumminsa kainaloon nukkumaan. Sielä onkin mukava mammia ja nähdä ihania koiran unia.

Tappajahai, koiranpissaa ja kipeä selkä

Viikonloppu meni tappajahai elokuvia katsellessa. Ja hyttysten puremia hoitaessa. Olin unohtanut kuinka hyttysten puremat kutiavat. Yritän olla raapimatta itseäni, mutta vaikeata se on. Tuntuu että joka paikka syyhyää. Katselen tappajahain joka vuosi monta kertaa. Siitä on tullut yksi lempi elokuvistani. Näin sen ensimmäisen kerran 3-4 vanhana kun isä jäi vahtimaan meitä äidin mentäessä teatteriin ja sanottuaan että katsoisi minun ja veljeni kanssa jonkin elokuvan. Niinpä isäni päätti että tappajahai on kiva katsella minun ja 6-vuotiaan veljeni kanssa. Fiksua sain siitä todella pahan fobian. En meinannut uskaltaa mennä vessan pöntölle edes asioilleni, koska olin aivan varma että hai tulee ja purasee minua pyllystä. Vaikka pelkään niitä, silti ne kiehtovat minua suuresti. Voitte muuten uskoa että äitini oli aikas kiukkunen isäni elokuva valinnasta. :)

Viikonloppuuni kuului myös vähemmän mieluisa tapaus. Joku nuorista Chihuistani meni ja pissasi sänkyni. Itkua vääntäen sitten pistin peiton ja aluspatjan pesuun. Pari yötä tulikin nukuttua sitten kovalla rungolla ja pussilakana peittona. Ja aamulla oli selkä ja niskat kipeenä. Nyt on sit makuuhuoneen ovi kiinni. Koska vainoharhaisena pelkään että pissaus toistuu. Joku on mennyt sänkyyni kun en ole katsomassa perään. Sänkyyni meinaan ei saa mennä. Se on minun pyhättöni ja koira vapaa. Oliko kenties protesti sääntöjäni kohtaan? Toivottavasti ei toistu. En todellakaan halua taas nukkua kovalla patjalla.

Tässä kuvassa on aina ollut sitä jotain. :)


Muutama kuva vielä universal studiolta. Missä kävin muutama vuosi sitten.

Ulkona on ollut aivan ihania ilmoja. Voisin olla ikuisesti koirien kanssa tuolla puisto tiellä. Kaikki äänet ja tuoksut voisin humaltua niistä. Jos nämä ilmat jatkuvat yritän kyllä päästä joku päivä piknikille eli huviretkelle.

Saaristo elämää

Aina tähän aikaan vuodesta innostun katselemaan saaristonlapsia. Olisi ihanaa jos itse voisi viettää kesänsä samanlaisessa ympäristössä. Maaten riippumatossa haistellen meri-ilmaa, uiden. Yksinkertaisesti vain nauttia kesästä. Ehkä joskus olen onnekas ja vietän kesäni jossain saaressa. Mutta nyt täytyy tyytyä katseleen saaristonlapsia. Ja unelmoimaan että joskus pääsen viettämään kesäni samallalailla. Elämä oli niin ihanan yksinkertaista silloin. Ei tarvinnut paljoa. Lapsuuteni kesät olivat aikalailla samanlaisia. Paitsi ilman sitä saaristoo. Mutta kesät kuluivat ulkona. Mietin kuinka paljosta nykyään lapset jäävät paitsi. Vai pelaavatko lapset vielä piilosta ja muita piha leikkejä? Rakentavatko he majoja? Minun lapsuuteeni kuului kaikki nämä. Nykyään kesät menevät ohi kuin huomaamatta. Mutta nyt olen päättänyt että en anna tämän kesän mennä ohitseni, vaan nautin siitä niin paljon kuin vaan on mahdollista.

Nämä kuvat on vaan niin ihania!

Kylläpä taas on ollut ihana ilma. Käytiin tänään kirpputori-ekoteossa. Tällä kertaa ei löytynyt muuta kuin James Herriotin Ystävistäni, hellyydellä kirja, ja Hard rain viikonloppu elokuvaksi. Hyvä ettei mennyt kun 4,50€ tällä reissulla, sillä mun täytyy nyt olla todella säästeliäs ja saada tätä tavaraa liikkuun ulospäin välillä. Mut tavaran inventario ei kyl nyt oikein innosta, sillä tuolla ulkona on niin ihanaa istuskella ja ihmetellä. Ja sit tuoksut on aivan huumaavia. Ei kyl nyt pitää viä mennä sinne istuskeleen.

Lahjoja

Sain siskoltani tämän ihanan muumi seikkailu kannun, myöhästyneenä syntymäpäivä lahjana. Odotan jo innolla että saan tarjota siitä kuumaa kaakaota.

Äidille annoin taas kirjan äitienpäivä lahjaksi Anne Brontën Wildfell Hallin asukas. Luin omani muutamassa päivässä. Tykkään kaikkien Brontën siskosten tuotoksista mitä olen tähän asti lukenut. Saa nähdä tykkääkö äiti kyseisestä teoksesta. Uskoisin että pitää.

Willow

Huh, mikä päivä. Willow parka loukkasi jalkansa ja eikä ole koko päivänä pystynyt hyvin astuun sillä. Mutta toivottavasti huomenna jalka voi jo paremmin. Koko päivä on nyt mennyt sen hoitamiseen. Pieni parka. On niin reppanan näkönen side jalassaan.

Pimu

Ajattelin että voisin kertoa jotain näistä lemmikeistäni. Iida eli pimu taikka papu (rakkaalla lapsella on monta nimeä.) on ensimmäinen chihu tyttöni. Ensimmäisen chihuni sain -95 joka oli poika Turkka. Mutta kerron hänestä myöhemmin. Niinkuin ensimmäisestä perheemme koirasta joka oli kääpiövillakoira Jesse.

Ostin Iidan pähkinän kennelistä -03. Iida oli jo 7 kuukauden kun se tuli mulle. Mutta oli ensi kohtaamisestamme erikoislaatuinen tyttö. Samantien se heilutti häntäänsä. Itse-asiassa se heilutti häntäänsä koko ajan. Ja eikä itkenyt yhtään taikka vierastanut. Tuntui kun se olisi aina ollut luonani. Ja elämä pimun kanssa oli todella helppoa. Se röhkii koko ajan. Eli pitää sellasta kovaa meteliä hengittäessään. Lääkärit sanoo että se on sen tyyli keskustella, minkä uskon täysin. Sillä kun kysyn jotain kuuluu vastaukseksi aina röhkintää. Pimu kuorsaa ja pahasti. Mitä monesti ystäväni ovat ihmetelleet puhelimessa mistä moinen ääni kuuluu. Ja kun kuulevat äänen aiheuttajan seuraavaksi ihmettelevät kuinka saan nukuttua moisessa melussa, ja kuinka niin pienestä koirasta voikin lähteä sellainen ääni. Mutta olen niin tottunut pimun ääniin etten tiedä mitä teen kun ystävästäni aika jättää.

Pimu on perso kaikelle hyvälle. Ja siltä se näyttääkin. Mutta pimu lihoi sen jälkeen kun se sai pentuja ja kun siltä vietiin kohtu, se pyöristy vielä pikkusen enemmän. Pimulla on yksi pentue. 2 Tyttöä ja poika. Tytöt Tiuhti ja Myy jäivät mulle. Ja Gizmo muutti vanhempieni luokse. Iida on kovin rauhallinen. Vieraista se ei perusta, sitä ei oikeestaan kiinnosta ne yhtään. Ja miehistä se ei oikein tykkää varsinkaan jos ne ulkona tulee liian lähelle mua. Mun oma bodygard. :) Pimu ei tykkää lapsista. Ei enää sen jälkeen kun tätini miehen poika säikäytti sen perinpohjin. Mikä on ottanut minua suuresti päähän. Sama koskee isoja koiria. Kun sen päälle kävi kaksi berninpaimenkoiraa, josta ihmeen kaupalla selvittiin todella pahalla säikähdyksellä. Mutta pienistä koirista se tykkää jos se on yksin liikenteessä. Pimu ihana Muumimammamainen koirani. Joka on yksi elämäni rakkauksista. Ja tuli juuri ilmoittamaan että ulos pitäisi päästä. Jaahas pitääkin sit lopettaa tähän. Joskus enemmän. :)

Savusauna

Edelleenkin tää siivous vimma asustaa täälä mun kämpäs. Ja tänään sai ikkunat kyytiä. En tiedä mikä siinä on, mutta tykkään pestä ikkunoita. Ja sit ulkoa tuli sisälle ihana savusaunan tuoksu. Joku siellä lämmitteli saunaa. Itsellä on tuo sähkösauna. Mut kyllä puilla lämmitetty on ihanampi. Jo se tuoksukin on aivan huumaavaa. Se saa mut aina sulkeen silmäni ja vaelteleen mielessä ihmeellisiin paikkoihin. No, ikkunat tuli puhtaaks Tjorvenin avulla. Joka on todella utelias ja näyttää tykkäävän kun touhuan rätti kädessä. Ja imurikin on kiva kapistus. Nää neljä pentua on ensimmäiset Chihut mulla jotka ei pelkää imuria. Vaikka yritin noita vanhempiakin totuttaa siihen aikanaan, mut ne ei vaan voi sietää sitä ja karkaa heti itsekukin omille teilleen.

Huomenna mennään viettään äitienpäivää. Toivottavasti olisi hieno ilma, niin voisi istua ulkona ja grillata. Mutta näyttää ettei grillaamisesta tule mitään. Täytyy pitää peukkuja pystyssä, jos vaikka sittenkin aurinko suostuisi pilkistään pilvien takaa.

Kirjallisuuden/elokuvien miehet

Rupesin äsken miettimään katsottuani tänään ehkä liian monta rakkaudesta kertovaa elokuvaa. Että onko oikeasti olemassa sellaista rakkautta mitä elokuvissa usein annetaan ymmärtää. Haluaisin kyllä uskoa että on. Mutta itse en ole valitettavasti sellaiseen törmännyt. Tai no, kerran mutta sen mokasin ja pahasti. Päästin hyvän miehen katoamaan elämästäni. Mutta olin liian kiinni sellasessa hulttiossa että en huomannut mitä minulla olisi voinut olla. Ja tyhmä kun olin haikailin sellaisen perään joka ei ollut sen arvoinen. Näin vanhempana huomaa liiankin hyvin nuoruudessa tekemänsä tyhmyydet. Voikun maailma olisi pullollaan Rhett Butler, Mr.Darcy, Mr.Rochester, Frederick Wentworhin kaltaisia miehiä. Aah silmä lepää.



No, tommosia miehiä ei taida todellisuudesta löytyä. Harmi. Well Back to reality. Tai ainahan voi unelmoida eikö? :)

Sirpaleet

Koirat on nyt sit kaikki rokotettu. Ja sain siivottua tuulikaapinkin tänään. Ja sain taas kerättyä tavaraa kirppikselle. Mut en ole vieläkään tyytyväinen, vaan haluaisin löytää enemmän tavaraa myyntiin. Yhdestä kassista löysin ilokseni 5€. Voikun useamminkin tekisi tämmösiä löytöjä. Piristää kummasti päivää. Kaiken siivoomisen jälkeen on ihan puhki olo. Huomenna pitäis käydä eteisen kaappien kimppuun. Ihan rupeaa väsyttään kun edes ajattelen sitä tavara määrää, mikä siellä odottaa. Mutta joskus sekin urakka täytyy tehdä.

Olen muuten pienen ajan sisällä rikkonut neljä lasia. en tiedä onko käsissäni jotain vikaa vai mikä on kun jatkuvasti tiputtelen niitä. Onneks kaikki on aina ollut tyhjiä, ja eikä koirista kukaan ole koskaan kerennyt astua niihin. Tuleekohan mulle oikein hyvä kesä. Eikös sirpaleet tuota onnea?

Taidankin vetäytyä tänään ajoissa sänkyyn ja käpertyä lukemaan Elizabethiä.

Taas menin tuhlaamaan rahaa dvd:in. Todella tyhmää. Varsinkin kun tarvitsisin ihan muta asioita kämppääni. Mut ei voi mitään ei sais koskaan mennä katsoon noita discshopin tai cdonin alennus kampanjoita. Aina tarttuu jotain mukaan. Nyt yritän olla menemättä pariin kuukauteen niiden sivuille, niin ei tule tuhlattua. Mut onneks nuo dvd:t mitkä ostin ei maksanut paljoo mitään. Et ei kauheesti kirpassut tuota rahapussia. Mut silti. Voishan ne rahat tosiaan pistää johonkin tarpeellisempaankin.

Vähän väriä

Siivoomista siivoomisen perään

Vappu meni siivotessa. Ja nyt makuuhuone on ihanan siisti. Pentu-aitauskin on nyt sit purettu, ja pikku likoilla on ensimmäinen vapaana nukkuminen ohi. Hienosti meni. Vähän oli niillä hakemista, et missä kukin oikein nukkuu. Ja Willow kävi sängyn laidalla pari kertaa kitisemässä. Aamulla oli ihana nähdä et paikat oli pysynyt yön yli siistinä. Vielä on vaatekaapin siivous tekemättä. Ja sit on se huone hoidettu. Kyl täytyy sanoa et on aivan mahtava tunne kun on saanut jotain aikaan, ja et on siistiä. Voikun en olisi niin kova sotkemaan. Äitini aina sanoo että se johtuu siitä että minulla on liikaa tavaraa. Itse en tietenkään halua myöntää tämän olevan totta. Vaan uskottelen itselleni että minulla on todella vähän mitään ylimääräistä. Kaapeista kyllä täytyis saada tota rojua pois. Ja onneks nyt tosiaan löysin ne 4 takkia myyntiin. Mut kyllä mua mietityttää et täytyis ainakin parista viä luopua. Sit noita laukkuja ja kenkiä on kans todella paljon. No, josko huomenna alottais niiden inventaarion.