Aina tähän aikaan vuodesta innostun katselemaan saaristonlapsia. Olisi ihanaa jos itse voisi viettää kesänsä samanlaisessa ympäristössä. Maaten riippumatossa haistellen meri-ilmaa, uiden. Yksinkertaisesti vain nauttia kesästä. Ehkä joskus olen onnekas ja vietän kesäni jossain saaressa. Mutta nyt täytyy tyytyä katseleen saaristonlapsia. Ja unelmoimaan että joskus pääsen viettämään kesäni samallalailla. Elämä oli niin ihanan yksinkertaista silloin. Ei tarvinnut paljoa. Lapsuuteni kesät olivat aikalailla samanlaisia. Paitsi ilman sitä saaristoo. Mutta kesät kuluivat ulkona. Mietin kuinka paljosta nykyään lapset jäävät paitsi. Vai pelaavatko lapset vielä piilosta ja muita piha leikkejä? Rakentavatko he majoja? Minun lapsuuteeni kuului kaikki nämä. Nykyään kesät menevät ohi kuin huomaamatta. Mutta nyt olen päättänyt että en anna tämän kesän mennä ohitseni, vaan nautin siitä niin paljon kuin vaan on mahdollista.
Nämä kuvat on vaan niin ihania!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti