Olen nauttinut ihanista syyspäivistä ja lukenut A Room with the a view eli Hotelli firenzessä kirjaa. Kun suljen silmäni voin kuvitella itseni katselemassa ikkunasta Arnojoelle ja Apeniinien aluskukkuloita. Aah täydellistä. Luin alku vuodesta E.M.Forsterin Talo jalavan varjossa ja enkä pitänyt siitä niin paljon kun pidän Hotelli firenzessä. Elokuvakin on aivan ihana.
Tästä kuvasta tuli mieleeni, että kirjoittaako kukaan enää kirjeitä. On oikeestaan aikas surullista ettei kukaan enää niitä näytä pahemmin kirjoittavan. Muistan sitä iloa kun huomasi että postilaatikkoon oli tipahtanut kirje. Tai sitä odotusta kun odotti toiselta vastausta, ja toivoi, voikun huomenna olisi kirje postilaatikossa. Niissä oli sitä pientä taikaa. Nyt tulee kirjotettua tekstiviesteja, sähköpostia, nekin kyllä alkaa aikalailla jäädä kavereiden kanssa näytetään olevan enemmän tekemisissä tuon facebookin kautta. Tämä kuva on kyllä parempi kun sellainen missä ihminen istuu selkä kyyryssä ja nenä kiinni näytössä. Vai mitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti