Olen todella väsynyt. En tiedä mitä oikein tekisin Willown kanssa. Se luihuinen hiipii jatkuvasti mun sänkyyn nukkuun. Nyt sit heräilen pitkin yötä pienen salanukkujan takia. Haukotus.
Tänään oli taas aivan ihana päivä. Aurinko paistoi ja ilma oli ihanan kirpeä. Pysähtelin jatkuvasti nenä kohti taivasta ja vedin syvään henkeen syksyn tuoksuja. Täydellistä.
Yöllä alkoi nilkkoja taas särkeen. Minulla todettiin alkuvuodesta psoriasis ja se on todennäköisesti mennyt mulla niveliin. Äidilläni on sama sairaus ja oireet ovat kovin samanlaisia. Inhottaa koko sairaus mutta pakkohan sen kanssa on elää ja hyväksyä. Toivon vaan ettei itselläni menisi se niin pahaksi kuin äidilläni. Minulla stressi laukaisi tämän. Kaikkee stressikin voi aiheuttaa. Ens viikolla menen lääkärissä käymään kun ei tuo yksi lääke näytä oikein tehoavan. Pevisonee käytän kasvoilla ja muualla kroppaa mut en tiedä olenko tullut kyseiselle lääkkeelle immuuniks. Toivottavasti löytyy jotakin muuta tilalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti