tiistai 5. huhtikuuta 2011
Koiran kakkoja
Inhoan yli kaiken tätä vaihetta keväässä. On todella inhottavaa kulkea koirien kanssa ulkona. Ei pelkästään se että on kuraista, vaan kun lumen alta paljasttuu kaikenkarvaisten koirien jätöksiä. Niitä ei ole kiva katsella ja eikä ole kiva huomata kuinka omat koirat astuu vähänväliä jätösten päälle. Huomasin myös että joku on ystävällisesti ulkoiluttanut koiraansa minun parkkiruudussa. Koko ruutu on kauttaaltaan koiran kakassa. Ei yhtään kivaa. Lumen alta paljastuu muutakin kun noita koiran kakkoja. Roskia, ehjiä pulloja ja niitä rikkinäisiäkin. Tässä sit tulos siitä. Myrtti parka loukkas jalkansa. :(
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Just oltiin kahden nuorimmaisen kanssa kävelyllä ja oli tosi vaikea kävellä, kun jalkakäytävä oli täynnä koirien jätöksiä. Onneks neiti neljävee osaa niitä varoa eikä olla jouduttu vielä pesemään kakkaa kumppareista.
VastaaPoistaMyös nuo särkyneet pullot pelottaa. Viime keväänä huomasin, että joku oli sitten päättänyt heitellä lasisia olutpulloja ihan urakalla meidän tontille ja valitettavasti sitten niitä rikkoontuneitakin löytyi.
Toivottavasti Myrtin jalka paranee pian. Voi raasua!
Ihmettelen minkä takia ihmisten täytyy rikkoa niitä pulloja joka puolelle. Aikuiset ihmiset osaavat niitä varokkin, mutta lapset ja eläimet ovat toinen asia. Varsinkin tuo bussi pysäkin ympäristö on useasti täynnä noita lasinsirpaleita. Ja valitettavasti niitä on ympäri vuoden siinä.
VastaaPoistaSitten nämä koiran kakat. En tiedä mikä on mutta meidän taloyhtiössä ei koskaan ole ollut tämmöstä "joukko" kakkaamista ennen. Ei todellakaan ole kiva huomata astuneensa haisevaan läjään. Toinen mitä olen huomannut että joku on päästänyt koiransa myös lasten leikkipuistoonkin asioilleen. Olisi kiva tietää onko kyseessä joku meidän pihalta vai sit joku vieras.
Kiitos. Myrtti voi jo paremmin. Ihmeen nopeata nuo koirat tervehtyy. Pelkäsin kyllä että jos siihen tulee jokin tulehdus. Mutta onneks tällä kertaa (toivottavasti ei toista tule) selvittiin helpommalla. Pari kesää sitten yksi koiristani astui myös lasiin ja se olikin pahempi se. Mutta siitäkin selvittiin. :)